Single life

Olen viimeksi tammikuussa kertonut teille kuinka villiä sinkkuelämää olen viettänyt ja nyt voisi olla aika päivittää tilannetta. Olen nimittäin ottanut härkää sarvista ja käynyt treffeillä - monikossa! Tähän alkuun voisin mainita sen, että olen kaikki tavannut ulkoilmassa ja toisekseen Joensuussa koronan suhteen tilanne on tosiaan rauhallinen eli jossain määrin sosiaalista kanssakäymistäkin on uskaltanut harrastaa.

Vuoden 2021 ensimmäiset treffit olivat helmikuussa. Kävimme tosiaan kävelemässä ja tyyppi kysyi lopuksi nähdäänkö uudelleen mihin vastailin, että toki voimme nähdä. Maailma ei siis pyörähtynyt ympäri ensimmäisellä tapaamisella, mutta tyyppi oli "ihan kiva". Viestittelimme muutaman päivän näkemisen jälkeen, mutta se jäi sitten siihen. Treffejä numero 2 ei siis koskaan buukattu. 

Vuoden toiset treffit oli siis toisen tyypin kanssa maaliskuussa. Itselleni epätyypilliseen tapaan suostuin treffeille varsin nopeasti kirjoittelun alettua ja jälleen kävimme ulkona kävelemässä. Treffit menivät ihan kivasti ja itselleni jäi kivat fiilikset. Tosin se, että pohdin kotiin kävellessä "pitää käydä treffeillä ehdottomasti enemmän" kertonee sen minkälaiset fiilikset kaverista jäi. Kysäisin nyt kuitenkin samana iltana hänen fiiliksiään ja sieltä tuli ihan jees vastaus muuten, mutta olisi ehkä voinut jättää tarkemmin identifioimatta "jäi kiinni ulkoisista seikoista". Hemmetti, olit nähnyt musta monen monta kuvaa ja etsinyt käsiisi Facebookissakin. Tiesit etten käy kuntosalilla vaan liikuntamuotona on nimenomaan lenkkeily ja hyötyliikunta. En todellakaan jää tyypin perään itkemään, mutta joskus voi miettiä kuinka tarkan selvityksen tarvitsee antaa toisen "huonoista puolista".

Koska mikäpä muu parantaisi huonot fiilikset miehistä paremmin kuin uusi mies niin päädyinkin sitten pari päivää edellisten treffien jälkeen uusille treffeille. Ja jälleen kävelemään. Tosi kiva tyyppi ja juttu luisti, mutta... Olen todennut kavereiden kanssa, että jos fiilis on "ihan kiva" niin ei siitä ehkä sitä vuoden rakkaustarinaa synny.

Näiden lisäksi olen saanut lukemattomia treffipyyntöjä ja näitä varmasti naiset aika rutkasti deittisovelluksissa saavatkin. Yllättävän monet miehet ehdottavat treffejä heti alkuunsa, jopa ennen kuin yhtään mistään on ehtinyt keskustella. Ymmärrän kyllä, että samojen asioiden kertaaminen on puuduttavaa mutten toisaalta itse ihan jatkuvasti siellä treffeilläkään halua kulkea vaan selvittää ne perusasiat kirjoittelemalla. Suurin osa ymmärtää yskän hyvin, mutta muutama on tästä vetäissyt oikein rutinaallisen hernepellon nenäänsä. No tuolla reagoinnilla toki kertoo senkin, että tein täysin oikean ratkaisun.

Jos sinä parisuhteessa oleva joskus kadehdit sinkkuna sanon vain älä. Missään nimessä. Koskaan. Sinkkuelämässä on toki ne omat puolensa, mutta ei nämä ainakaan omalla kohdalla mitään shampanjaa ja vaahtokarkkeja ole. Toisaalta uusia ihmisiä tavatessa aika usein oppii jotain uutta myös itsestäänkin. Rankkaa, mutta ehkä se oikea vielä joskus kohdalle osuu kun vain jaksaa sinnikkäästi suossa tarpoa eteenpäin :D

Millaisia muistoja sinulla on omasta sinkkuelämästäsi?