tiistai 20. maaliskuuta 2018

Synnytyskertomus

En lähde nyt jokaista yksityiskohtaa synnytyksestä avaamaan, mutta jotain pientä kuitenkin. Mainitsinkin jo teille ettei synnytys tosiaan sujunut kaikelta osin ihan oppikirjan mukaisesti ja voisipa melkein sanoa, että alkuvaihe oli varsin traumaattinenkin...

Lapsivedet minulta tosiaan meni kotona lauantain ja sunnuntain välisenä yönä hieman ennen puolta yötä. Olin sängyssä käymässä unille kun mahasta kuului ja tuntui pieni "poks" ja tunsin kuinka nyt alkaa jotain valumaan.. Nopeasti ylös sängystä (ja huuto miehelle, että vedet meni) ja siihen sängyn viereenhän vesistä suurin osa hurahti. Siitä sitten vesivanan perästä seuraten yritin nopeasti päästä kylpyhuoneen puolelle. Vesien menon jälkeen tärisin ihan horkassa jonkin aikaa ja sitä vettä lorahteli ajoittain. Soitettiin siinä sitten sairaalaan, josta saimme ohjeeksi viimeistään aamulla tulla sairaalaan - aiemminkin mikäli en kotona enää kärsi supistelujen vuoksi olla (streptokokkitesti minulta oli alkuviikosta otettu ja se oli negatiivinen, minkä vuoksi kiirettä sairaalaan ei ollut). Supistelut tuntuivat sen verran kivuliailta, että sain noin klo03 asti sinniteltyä yrittäen välillä torkkua ennenkuin miehen patistelin lähtemään sairaalan suuntaan. Voi pojat jos olisin tiennyt mitä kivuliaat supistelut oikeasti ovat!

lähde: https://vectortoons.com/product/man-is-assisting-his-pregnant-wife-who-is-in-labor/
Itsehän kuvittelin, että vesienmeno tarkoittaisi synnytyksen kohtuullisen ripeää etenemistä, mutta ei. Sairaalaan päästessä paikat olivat kiinni ja kätilö epäilikin oliko kyse edes lapsivedestä (mitä itse en kyllä määrä huomioiden yhtään epäillyt..) ja testin avulla varmisti, että oikeassahan sitä olin. Minä jäin siinä sitten sairaalaan (sain kipupiikin, että edes pienesti saisi levättyä..) ja mies lähti takaisin kotiin nukkumaan. 

Sunnuntaina sitten tarkistettiin lääkärinkin toimesta tilannetta ja eihän siellä etenemistä ollut tapahtunut. Sain ohjeeksi pyrkiä olemaan mahdollisimman paljon liikkeellä, jos omin supisteluin saisi synnytystä etenemään. Kävinkin sunnuntaina portaita käppäilemässä edestakaisin ja kyllähän se kokoajan kivuliaampia supisteluja provosoi - mutta synnytys ei edennyt mihinkään. Illalla olo alkoi olla jo varsin kivulias ja väsynyt, onneksi saimme jotenkin puhuttua kätilöt ympäri, että mieheni sai yöksi tueksi jäädä, koska siinä vaiheessa todellakin häntä lähelle tarvitsin. Yöllä nukkumisesta ei kyllä kipujen vuoksi tullut mitään..

Maanantaina taas katsottiin tilannetta ja koska se ei ollut edennyt niin onneksi lähdettiin lääkkeelliseen käynnistykseen - lääkäri (joka oli aika nuori ja käsittääkseni kokematon) olisi vielä odotellut, mutta onneksi kätilökin oli sitä mieltä, että alkaisi olla aika tehdä jotain. Koska iltapäivällä sikiön sydänkäyrässä näkyi jotain pientä hidastumaa supistelun aikaan ja synnytys oli lähtenyt etenemään niin pääsin siirtymään tarkkailuhuoneesta synnytyssalin puolelle, jossa sain sitten myös ilokaasun käyttööni. (En myöskään tästä eteenpäin saanut syödä tai juoda mitään, tällä varauduttiin varmastikin mahdolliseen kiireelliseen tai hätäsektioon.) Tämä auttoi hieman, mutta kipujen vuoksi lähdettiin järjestelmään epiduraalipuudutusta. Mies oli tässä vaiheessa vielä kotona käymässä lepäilemässä, syömässä ym. ja esitin kätilölle toiveen, että hän olisi paikalla puudutetta laitettaessa. Tässä meni kyllä jotain aika pahasti kätilöllä mönkään, koska hän vain tokaisi minulle "mitäpä se mies muuta voisi tehdä kuin istua nurkassa" - mistä taisin (kivun lisäksi) typertyä niin kovasti etten edes mitään vastaan osannut sanoa. Epiduraali siis laitettiin ilman, että mieheni olisi paikalla ja sujui kyllä hyvin (sekä auttoi kipuihin täydellisesti!), mutta synnyttäjän toiveita pitäisi kyllä mielestäni himppusen paremmin kuunnella... (Tämä kyseinen kätilö oli eläkeikää lähellä ja hänen toiminnassaan oli muutamia muitakin epäkohtia, joista teemmekin valituksen.)

Mies taisi saapua paikalle melko piakkoin puudutteen laittamisen jälkeen.. Lisäseurantaa varten tytön päähän laitettiin anturi, jonka avulla saatiin sydänkäyrää tarkemmin seurailtua, sekä lisäksi myös kohtuun jonkinlainen anturi, joka kertoi supistelujen voimakkuudesta tarkemmin. Onneksi synnytys alkoi pikkuhiljaa tässä etenemään ja ponnistamaan päästiin joskus klo21 jälkeen (siinä onneksi vuorokin vaihtui ja saimme toisen kätilön hoitamaan synnytyksen loppuun). Ponnistelut olivatkin melkoinen koettelus enkä todellakaan olisi tästä selvinnyt ilman miestäni. Ponnistusvaihe taisi ehkä noin tunnin verran sitten kokonaisuudessaan kestää ennenkuin saimme pienokaisemme maailmaan.. (Ponnistusvaiheessa mielessä käväisi, että arvostus omaa äitiäni kohtaan nousee vielä entisestään - synnytys ei tosiaan ole mikään läpihuutojuttu..)

lähde: https://www.boredpanda.com/pregnancy-problems-mother-comics-illustrations-kos-og-kaos-line-severinsen/
Se tunne kun ensimmäisen kerran näet lapsesi, joka räpyttelee kyllä silmiään, mutta ei päästä sitä parkaisua mitä kaikki odottaa... Kätilö tässä vaiheessa hätyytti miehen painamaan hälytysnappia, että toinen hoitaja saapui paikalle viemään pienokaisen virvoitushuoneeseen. Pitkät olivat sekunnit ja minuutit kun minua paikkailtiin ja odottelimme tietoa pienokaisesta, joka oli virvoitushuoneesta jouduttu viemään vielä tehon puolelle. Olisikohan noin puolisen tuntia mennyt kun pääsimme sitten tyttöä teholle katsomaan. Hengitys ei tosiaan spontaanisti käynnistynyt heti synnytyksen jälkeen vaan tyttö joutui hetken aikaa lisähapella olemaan.

Meidän yhteiselomme alkoi siis tehon kautta hirvittävän pelon siivittämänä; onko kaikki kunnossa. Tyttö alkoi toipumaan vauhdikkaasti ja pääsimme lopulta kotiutumaan saman viikon lauantaina. Koska kaikki ei tosiaan mennyt ihan niinkuin oppikirjassa niin meillä on hieman tarkemmat seurannat nyt alussa neuvolaseurantojen lisäksi - minkä otan kyllä kiitollisena vastaan, koska kyllähän se pelko edelleenkin mielessä on vaikka lääkärit jo ovat kovasti vakuutelleet ettei tuosta traumaattisesta alusta mitään epäsuotuisia vaikutuksia pitäisi olla jäänyt. Esikoinenkin kun kyseessä niin mikään ei alkuun suju rutiinilla ja epäilee hieman kaikkea..

Kotona onneksi kaikki on mennyt hyvin ja tyttö vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta kyllähän nuo arjen rutiinit ovat häränpyllyä heittäneet ja esim. tietokoneella vietettyä aika on hyvin hyvin minimalistinen kuten varmasti arvata saattaa. Täällä vielä kovasti harjoitellaan yhteisen arkirutiinin löytymistä, mutta eiköhän se vielä pikkuhiljaa opita. Säätkin kun lauhtuisivat niin pääsisi hieman paremmin pikkuisen kanssa liikkumaan.

lähde: https://www.megapixl.com/cute-cartoon-baby-set-baby-girl-items-illustration-39833028

Onko sinulla huonoja kokemuksia hoitohenkilöstöstä?

20 kommenttia:

  1. Kiva kun kirjoitit tästä :) Itsehän en oo koskaan synnyttänyt, mutta näitä synnytyskertomuksia on silti mielenkiintoista lukea!

    Mulla ei henkilökohtaisesti oo huonoja kokemuksia hoitohenkilökunnasta (itsekin siis oon labrahoitaja sairaalassa), mutta todella sairaan, juuri teholta osaston tarkkailuhuoneeseen päässeen äitini kohdalla kyllä. Äidille oli tehty trakeostomia, minkä takia hän ei pystynyt puhumaan ja kommunikointi hoitajien kanssa edellytti sitä, että hoitaja tosiaan tulee siihen sängyn vierelle lähelle. No eipä niihin äitini kutsuihin aina reagoitu eikä äidillä kuulossa tai järjessä mitään vikaa ollut ja eräskin hoitaja kävi vaan kuittaamassa huoneessa sen kutsun ja sanoi toiselle hoitajalle, ettei sinne tarvitse mennä. Tollanen on mun mielestä ihan käsittämätöntä, mutta kyllähän siitäkin sitten valitusta myöhemmin tehtiin.

    VastaaPoista
  2. Voi äh, sattuipa teille vähän ajattelematonta hoitohenkilökuntaa :( Ja hurjan pelottavat ensihetket tytön kanssa! Onneksi kaikki on nyt kuitenkin hyvin <3

    Ihanaa viikkoa sinulle ja koko perheellenne! <3

    VastaaPoista
  3. Huh, onpa ollut traumaattinen hetki tuo syntymä. Onneksi näyttää siltä, että kaikki on nyt hyvin kuitenkin. <3 Varmasti ekakertaiselle vielä järkympi kokemuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on kun ensikertalaisena on se epävarmuus jo ihan kaikesta normaalistakin niin ei olisi mitään extraa tähän päälle kyllä kaivannut :/

      Poista
  4. Ne sekunnit muuten kestävät iäisyyden, kun odotat vauvan itkua. Omaa pientä sydänlasta jouduttiin hieromaan tovin, mutta kyllä se hentoinen ääni sieltä tuli sitten, vaikka muutoin toisen ensimmäinen elinvuosi oli taistelua. <3

    Lähinnä itseäni huvitti jälkikäteen, kun olin kauheissa supistuksen tuskissa, niin mies ja lääkäri joka tuli antamaan epiduraalin keskustelivat meidän asumisvuosista Latviassa ja tämä synnytys oli siis jo Suomessa.

    Ihan putkeen eivät menneet omat synnytyksetkaan, esikoinen tuli lopulta keisarileikkauksella pitkällisen synnytyksen jälkeen. Kuopuksen suhteen ei taas irronnut istukka ja se jouduttiin irrottamaan nukutuksessa ja molemmissa tapauksissa tapahtui tuo nukuttaminen eli mies sai tytöt syliin ennen minua.

    Omat synnytykset ovat olleet juurikin tuo lapsiveden meno ja kuten ajattelit, niin omissa tapauksissa olleet vähän syöksysynntyksiä eli n. 5-6t silkkaa putkeen supistuksia ilman taukoja ja epiduraali ei auttanut näihin lainkaan. Toista synnyttäessä mietin supistusten ollessa päällä, ei miten olen taas tässä tilanteessa ja lopultahan se kipu vie mennessään ja olet jossain tuskien kuplassa. Muistan, että oksensin esimerkiksi seinään...

    Mutta loppu hyvin kaikki hyvin täälläkin. <3

    Tuli mieleen, että Lastenklinikalla meille koko ajan kerrottiin, ennen sydänleikkausta, että meidän tytöstä tulee täysin terve ja keuhkovaltimoläpän purjeet aukeavat kauniisti. Mutta itse asiassa tuo keuhkovaltimoläppä oli tuhoutunut pallolaajennuksessa 3-viikon iässä. Ennen leikkausta kirurgi sitten totuuden töksäytti ja totesi, että näin teille ei olisi saanut sanoa. Meiltä kysyttiin haluammeko valittaa asiasta, mutta emme sitten valittaneet, koska sanotaanko nyt näin, eräänlaiset muut taistelut tekivät sen, että päätimme keskittyä hyvään, emmekä negatiiviseen. Jälkikäteen olen miettinyt, että miksi en kysynyt suoraan kyseiseltä kardiologilta, se on jäänyt vaivaamaan, ei niinkään se, ettemme tehneet hänestä valitusta. Eli asia jäi kyllä vaivaamaan ja kannustankin selvittämään itseä vaivaavat asiat.

    Ihanaa viikon jatkoa pikkuisen kanssa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Toivotaan, että pahin tosiaan olisi takana päin ja suunta olisi ylöspäin. Pikkuinen onneksi tosiaan vaikuttaa voivan hyvin :)

      Poista
  5. Hui kamala miten pelottavat ensihetket pienokaisella! Onneksi kaikki on nyt hyvin <3 Ihanaa vauva-aikaa perheellenne ja mukavaa kevättä <3

    VastaaPoista
  6. Miun synnytys oli kans horror.Sain epiduraalia liikaa niin että en saanu puhuttua ja jaloista lähti tunto.Olin salissa ti aamukasista ke 03.00 saakka syömättä saman hätäsektiopelon takia.Se oli kyllä aika urakka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ennakkoon hieman pelkäsin tuleeko epiduraalista jotain haittavaikutuksia, mutta mulla se tosiaan toimi aivan täydellisesti - onneksi sen heti otin kun oli mahdollista.

      Poista
  7. Onpa kurja lukea miten joillekin jää synnytyksestä paha maku henkilökunnantakia. 😔 me just puhuttiin miehen kanssa kun tutulla oli koksista huono kokemus ja mietittiin että meillä on ihan hyvät muistot sieltä, paitsi että me ei edes ehditty sinne koksiin saakka kun vauva syntyi 😅 toinen käytiin synnyttämässä Jyväskylässä. Paljon onnea kuitenkin tyttö vauvasta ja ihanaa vauva-arkea 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti jo yksikin huono kokemus saa aika täysin pilattua koko homman :( Onneksi kuitenkin palkinto oli mitä parhain ja tuhisee tälläkin hetkellä vieressä tyytyväisenä <3

      Poista
  8. Mulla kesti esikoisen synnytys 53h 😅
    Loppupeleissä synty sit hätäsektiolla kolmessa minuutissa.
    Voin kertoa et oli melko turhauttavaa sit jälkikäteen..

    VastaaPoista
  9. Onpas teillä ollut aikamoinen kokemus!

    Mulla esikoisesta meni vedet vessanpönttöön :D Aamulla nousin, kun pissitti ja menin vessaan, jonne se vesi sitten hulahti. Eikä sitä kovin sitten edes tiputellut vaikka vettä paljon olikin. Vesien menosta vauvan syntymään meni noin 8 tuntia.

    Kuopuksen kanssa oli ihan eri tarina. Vedet meni kotona iltapäivällä noin yhden aikaan. Vettä valui ihan hirveästi (ja tiputtelua kesti varmaan synnytykseen asti). Lähdimme sairaalaan joskus viiden maissa, josta mies passitettiin kotiin illalla, koska mitään ei tapahtunut. Seuraavana aamuna sain käynnistystabletin, joka ei ensin meinannut toimia, mutta vauva syntyi puoli neljän aikaan iltapäivällä. Vesien menosta meni siis noin 26 tuntia vauvan syntymään.

    Hoitohenkilökunta oli muuten molemmilla kerroilla tosi ihana, mutta jotenkin kuopuksen synnytyksen alkaessa eivät ottaneet kipuani tosissaan ja kesti todella kauan, että uskoivat synnytyksen oikeasti alkaneen. Kukaan ei esimerkiksi kertaakaan tarkistanut paljonko olin jo auennut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas erikoista etteivät tuota yksinkertaista tarkastusta tee tuollaisessa tilanteessa o.O Mä itse aika monta kertaa pyysin tilanteen tarkastamaan ja joka kerta kätilö tai lääkäri tsekkasi miltä näytti.

      Poista
  10. Näitä on aina kiva lukea. Jokaisen synnytys on erilainen. :)

    https://perheellisenonni.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee ja toivottavasti mun synnytyskertomus ei kuitenkaan kenellekään pelkoja omansa suhteen aiheuta - itse en ainakaan tällä hetkellä koe saaneeni kammoa vaikkei kaikki aivan putkeen mennytkään.

      Poista

Kommentoi, kysy, utele... kaikki kommentit ovat tervetulleita :)

Synttäriarvonta

Vuodet vierivät vinhaa vauhtia eteenpäin ja tänään blogini täyttää 4v. Tuntuu toisaalta, että olisin blogannut jo vaikka kuinka kauan ja to...

Luetuimmat