torstai 17. syyskuuta 2020

Sinkkuuden iloja

 Pohdiskelin tuossa taannoin, että saako sinkkuudesta nauttia vai pitäisikö meidän määrätietoisesti pyrkiä kohti parisuhdetta? Itsehän olen tosiaan sillä asenteella ollut tämän koko 1,5 vuotta, että nautin jokaisesta hetkestä yksin (tai siis kaksin neidin kanssa) ja huolin vain sellaisen miehen elämääni, joka tuo siihen lisäarvoa. En siis todellakaan tyydy kehen hyvänsä vain, että olisi joku. Olen siis melkein koko sinkkuajan ollut mukana Tinderissä ja tulihan tuota Badootakin kokeiltua. Viime kuukausina kuitenkin vain Tinder on ollut matkassa mukana enemmän tai vähemmän.

Sinkkuudessani en treffailun suhteen ole ollut todellakaan aktiivinen. Vuonna 2019 kävin peräti kahdesta treffeillä yhden miehen kanssa. Siitä ei kuitenkaan halausta kummempaa syntynyt, koska itse toisella tapaamisella ahdistuin ajatuksesta, että hän oli selkeästi minusta kiinnostuneempi kuin minä hänestä. Ihana tyyppi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna en ehkä tuossa vaiheessa ollut edes valmis treffailemaan. Keväällä 2020 koronakin toki pisti kapuloita rattaisiin, mutta oikeastaan vasta nyt syksyllä alkaa tuntua siltä, että voisin jopa käydä treffeillä - jos tarpeeksi kiinnostava tapaus sattuu vastaan.

Tästä tapauksesta kerroinkin Instagramin puolella. Tyypin kanssa olemme kirjoitelleet Tinderissä varmaan lähes vuoden ajan niin, että hän aika ajoin sieltä katoaa. Jostain syystä matchasimme toisemme kuitenkin uudelleen - ainakin itse ehkä myös siitä syystä, että halusin tietää onko hän matchannut minut. Nyt sitten vihdoinkin ajattelin, että ehkä minä sinne treffeille voin lähteä kun niin hanakasti on sinne pyydellyt. Ehkä tässä hänen omintakeisessa tyylissään sitten oli jotain puoleensa vetävääkin. Sovimme ajankohdan, hankin lapsenvahdin ja sovimme, että hän tulee minut hakemaan klo12.15. Kello käy, mutta ei näy. Laitoin viestin "taisit nukkua pommiin", johon sitten 1,5h myöhemmin tulee vastaus "no niin tein" sekä kysymys "vieläkö nähdään tänään?". Oma vastaukseni oli ettei taida enää onnistua. Totuushan on, että lapsenvahti olisi siihen vielä onnistunut, mutta jotenkin treffifiilis oli latistunut, koska itse en ainakaan tuosta hänen viesteistään selkeää anteeksipyyntöä löytänyt. Kävin myös pohdintaa onko hän kuitenkaan minun tyyppiäni, onneksi osoitti ennen treffaamista ettei ole!

Nenä pystyyn ja uusia pettymyksiä kohti, eiku. Seuraavana päivänä Tinderissä käytiin toisen tyypin kanssa tämänlainen viestitys:

Ja siis itselläni tosiaan selkosuomella lukee etten hae seksiseuraa. Seksiseuran hakijoitahan tuolla toki on, mutta jos selkeästi ilmaistaan ettei kiinnosta niin en käsitä miksi lähteä vääntämään. Joskushan tulee suoranaiset haukut kun ei ole onnesta soikeana lähdössä harrastamaan seksiä ventovieraan miehen kanssa!

Noh. Toivoani en menetä ja onhan nämä oikeasti jopa aika humoristinen pläjäys eikä itselläni edes kovin suurta mielipahaa aiheuttaneet lähinnä vain pohdintaa kuinka miehet ovat marsista ja naiset venuksesta. Se oikea varmasti joskus kohdalle sattuu ja jos nyt käykin niin ettei niin siinä tapauksessa hankin hirmuisen lemmikkilauman :D Yksi kissa on jo hyvä aloitus?


Instagramiin en kovinkaan paljoa hauskoja treffimokia saanut, mutta olisiko teillä niitä jakaa tänne?

11 kommenttia:

  1. Mistä näitä oikeen kumpuaa? En vaan ymmärrä :D Ei on ei!

    Jos kuvailisit itseäsi 3 sanalla, mitkä ne oisi?

    ❤️ https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noitahan joutuu tuonnekin aina miettimään; määrätietoinen, luotettava ja huumorintajuinen? :D

      Poista
  2. Mulla niitä riittäisi....olin itse 15v parisuhteissa putkeen, sitten erosin ja olin yhtäkkii sinkku. Sinkkuna olin 4kk kun aloin miettiä uskallanko Tinderiin. Kiinnosti niin kokeilla sitä. En oikein tiennyt mitä etsin ja millainen pitäisi itsekään olla. On hirveen vaikeeta etsiä oman tyylistä ihmistä jos edustat ns.jotain alakulttuuria.
    Tinderi tuli kyllä selattua moneen kertaan läpi ja käytyä treffeillä. Jäi kyllä kivoja muistoja ja sain paljon uusia tuttavia, oli myös kiva kuluttaa sinkkuna aikaa ja käydä vähän jossain treffeillä. Tapasin monia mukavia mutta melko äkkiä osasta paljastui että miksi ne on sinkkuja :D jotkut ei natsanneet vaan tai osa oli seksihulluja vaikka itselläkin luki että haen vakavampaa.
    Tinderkulttuuri on vähän sellaista etten haluaisi sinne uudestaan. Tapasin mm.exän parin kymmenen vuoden takaa ja lämmiteltiin uudelleen mutta ei siitä taaskaan tullut mitään. Yhden jätin kun paljastui nahkafetissi ja yksi esti minut joka paikassa kun sanomatta mitään suuttui jostain. Ei siis hirmu ikävä sinkkuilua.
    Nykyisen tapasin kun pidensin välimatkaa yli 125 km? Näin heti supertykkäyksen ja näin että meillä on sama harrastus eli amerikanautot. V oli ensimmäinen joka puhui normaalisti ja viestitteli päivittäin ihan peruskuulumisia. Ja meillä oli tosi paljon yhteistä ja minusta on tosi tärkeää että toinenkin on samantyylinen koska kaikki miehet ei kestä tälläistä naista, hakevat sellaista salipimua. Tavattiin ja se oli kyllä heti siinä. 5kk jälkeen otin ja muutin tänne missä en ollut ikinä ennen käynytkään. Missä ei ollut ketään tuttuja ja meni aikaa että töitäkin sain. Tänä päivänä V on mun paras kaveri, ystävä ja kumppani. Minä saan olla täysin oma itseni, omanlaiseni ja asua rintamamiestalossa millaisen olen aina halunnut.
    Vaikka siis sinkkuna oli paskoja ja yksinäisiä hetkiä, se oikee voi tulla milloin tahansa eteen. Vaikka alussa piti kahlata Tinderissä kamalat kokemukset läpi, se oikee tuli yhtäkkiä sunnuntai aamuna vastaan. Sinkkuna oli aikansa kivaa mutta nykyään parempi. Se on näin että joku päivä se sullekin vaan eteen tupsahtaa ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmasti aikanaan tulee ellen sitten muutu niin itsenäiseksi etten ketään miestä enää elämääni huoli :D

      Poista
  3. Oon ollut sinkkuna 7 vuotta ja sekin suhde oli ainoa mikä mulla on ollut. Oon niin tottunut olemaan omillani, että jäädyn aina Tinderissä jo siinä vaiheessa kun saan matchin. Voin kyllä kuvitella minkälainen valikoima Tinderissä tulee vastaan Joensuussa. Joskus vanhemmilla ollessa kun avasin Liperissä Tinderin niin eihän siellä ollut kuin omat entiset koulukaverit ja pikkuveljen kaverit. Ja jos niiden kanssa ei synkannut kouluaikoina niin ei ehkä nytkään kun itse on ollut kauan muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellekin noita vanhoja koulukavereita tullut vastaan enkä heti kuvasta ole edes tunnistanut :D

      Poista
  4. Itse olin 33 vuotiaaksi asti sinkkuna, toki lapsia tuli kaksi, mutta miestä en koskaan halunnut. Sitten yllättäen meninkin naimisiin. En pidä parisuhdetta kuitenkaan sellaisena asiana, mihin pyrkiä, elämässä on niin paljon muutakin ja monessa asiassa sinkkuus on parempi valintakin. Voit itse itsekkäästi elää oman mielen mukaan, parisuhteessa pitää aina huomioida se toinenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tuosta aivan samaa mieltä enkä itse voisikaan olla parisuhteessa vain sen takia, että olisi se parisuhde. Mieluummin näin :)

      Poista
  5. Minä olen ollut viimeksi sinkku parikymppisenä eli 20 vuotta sitten! Tinderit ja muut on kokematta. Toki somesta olen lukenut Tinderistä sekä Sanna Kiisken Tinder-päiväkirjan.

    VastaaPoista
  6. Minä olin todella pitkään avioliitossa. Eron jälkeen olin seitsemän vuotta yksin. Minulla oli kiva koti, vakituinen työpaikka ja kaikki hyvin. Ajattelin, että näin haluan jatkaa. En halua enää parisuhteeseen. Vaan kuinkas kävikään. Rakastuin. Ja tätä uuttakin parisuhdetta on kestänyt jo kauan.

    VastaaPoista
  7. Mä en ole koskaan ollut Tinderissä, mutta en koe siinä mitään väärääkään. Usein vaan törmää juuri tuon kaltaisiin viestikuviin, että et suinkaan taida olla ainoa joka on saanut kohdalleen myös tällaisia, ikävä kyllä :/

    VastaaPoista

Kommentoi, kysy, utele... kaikki kommentit ovat tervetulleita :)

Sähköä ilmassa

*)mainoslinkki Tästä välistä jää nyt yksi kirja puuttumaan, koska sitä ei vielä äidiltäni löydy. Toivottavasti joskus saan senkin vielä itse...

Luetuimmat