maanantai 28. syyskuuta 2020

Kun toisen rajoja ei kunnioiteta...

Tässä tulee kaikkein henkilökohtaisin ja vaikein postaus, jonka olen koskaan kirjoittanut. Asia, josta en ole todennäköisesti edes tapahtuma-aikaan kertonut kenellekään. Niistä hyvin yksinkertaisista syistä, jotka usein taustalla; häpeä, ei tahdo uskoa sellaista lainkaan tapahtuneeksi, itsensä syyllistäminen. Miksi nyt? Yksinkertaisesti koska viime aikoina otsikoissa ollut julkkiksen syyte pakottamisesta seksuaaliseen tekoon on saanut asian nousemaan mieleeni ja olen ehkä vihdoinkin valmis käsittelemään omaa kokemustani. Voin myöntää lukiessani pelkästään heidän tekstiviestikeskusteluaan ajattelin asiasta kuten monet muutkin, mutta myöhempi julkaisu sisältäen tarkemmin tapahtuneesta sai ehkä mielini hieman muuttumaan. En ota kantaa syyllisyyteen tai syyttömyyteen, mutta tietyt piirteet toivat mieleen jotain noin 10 vuoden takaa...

Elin tuolloin aika villejä sinkkuusvuosia ja vaikka ne eivät olleet niin villejä kuin monilla muilla niin tarpeeksi erilaisia pikkujuttuja tuli kokeiltua. Erään baari-illan päätteeksi lähdin jatkoille porukassa, jossa olin muutamaa viikkoa aiemminkin jatkoilla ollut. Tässä porukassa oli minulle jo entuudestaan tuttuja ihmisiä ja sen vuoksi koin oloni turvalliseksi. Olin päihtynyt, mutta en kuitenkaan missään tajunnan rajamailla. Porukasta yhden miehen kanssa itselleni oli pientä sutinaa ja päädyimmekin sitten nukkumaan samaan sänkyyn. Tein kuitenkin selväksi, että kyse on vain nukkumisesta, mihinkään muuhun en suostumustani antanut. Nukahdin (vaatteet päällä). Ja heräsin yöllä siihen, että alushousuni olivat poissa ja... Noh, sen yksityiskohtaisemmin asiaa ei tarvinne selittää. Sillä samalla hetkellä jo koin ne itsesyytöksen hetket "mitäpä suostuin päihtyneenä samaan sänkyyn miehen kanssa". Mutta hei, olen tätä aiemminkin nukkunut miehen kanssa lusikassa ilman, että mitään olisi tapahtunut, joten en voinut edes kuvitella, että tämä tyyppipä ei kunnioitakaan minun tahtoani.

Tästä on tosiaan jo kauan aikaa ja olen aika paljon asioita unohtanut ja ehkä myös poissulkenut mielestäni. Muistelisin valvoneeni ja katsoneeni kelloa koska voisin nousta ja soittaa taksin paikalle, että pääsisin kotiini. Varsin ajoissa sitten ilmaisinkin, että haluan pois ja heti. Muistelisin tämän kyseisen tyypin soittaneen taksin ja jopa minut saatelleen taksin kyydillä kotiini. Minulla on myös muistikuva, että vaihdoimme numeroita tai sitten tämä tuttu toimi siinä asiassa "välittäjänä". Tämä tyyppi tosiaan olisi ollut minusta kiinnostunut, tiedä vaikka itsekin ilman tuota tapahtumaa olisin hänestä kiinnostunut. Kuitenkin se tunne mikä itselleni kaikesta jäi sai itseni lopulta muutamien päivien kuluttua vastaamaan hänen tiedusteluihinsa kiitos, mutta ei kiitos.

Miksi en tuossa tilanteessa saanut sanottua, että nyt teit muuten jotain totaalisen väärää ja jopa rikollista? Jos olisin astellut poliisille niin olisin varmastikin saanut nostettua syytteen jos ei raiskauksesta niin vähintäänkin tuosta pakottamisesta. Voisin myös väittää etten ole ainut edes omassa kaveripiirissäni, jolle vastaavaa on käynyt. Näille vain kohautetaan olkia ja jätetään käsittelemättä, koska näitä pidetään omana hölmöilynä ja itseasiassa nolona asiana. Eihän nyt minulle mitään tuollaista voi sattua?

Kun tämä asia nousi mieleeni niin en saanut seuraavana yönä nukuttua käytännössä ollenkaan eli kyllä ne asiat todellakin voivat vuosien jälkeen nousta kummittelemaan mieleen. Syy miksi nyt tästä haluan kirjoitella tänne julkisesta omilla kasvoillani on se, että nämä ovat asioita joista tulisi puhua enemmän. Saada miehet ymmärtämään minkä rajan ylitse ei saa mennä. Ja ennen kaikkea kaikki naiset ymmärtämään ettei se päihtymystila tai edes tuntemattoman kanssa samaan sänkyyn meneminen ole vielä "kyllä" jos sanot selkeästi "ei". Monesti kuulee niitä ettei miehiä saisi härnätä lähtemällä matkaan mukaan jos ei aio "antaa", mutta kun jokaisella meistä (myös miehillä) on oikeus muuttaa mieltään. Ja sitä tulisi kunnioittaa. (Myöskään parisuhde ei ole oikeutus käyttää toista hyväkseen esim. päihtyneenä!)

Toivon, että tämä ahdistava pallo sisälläni lähtee purkautumaan sitä myötä kun saan tämän kaiken kirjoitettuun muotoon. Harkitsen todennäköisesti vielä kauan sitä tulenko tätä julkaisemaan, katsotaan mihin tulen päätymään. Vaikeistakin asioista pitäisi yrittää pystyä puhumaan omilla kasvoillaan. Jos päädyn tämän julkaisemaan niin haastan teistä lukijoista jokaisen avautumaan vastaavista tai muista vaikeista ja haavoittavista aiheista vähintäänkin omille ystävilleen. Tähän voi myös (anonyyminäkin) kommentoida mikäli haluat purkaa itsellesi tapahtunutta. Muistakaan myös nollalinja, jonne voi soittaa jos haluaa keskustella puhelimessa ammattilaisen kanssa.

Yhtäkään negatiivista kommenttia itseäni tai seksuaalista väkivaltaa kokeneita kohtaan en tule tässä julkaisemaan. Joten ne tyypit, jotka saavat kiksejä toisten satuttamisesta voivat siirtyä suosiolla aivan muualle.

12 kommenttia:

  1. Nää on asioita, mitä kenenkään ei todellakaan pitäisi joutua kokemaan, mutta valitettvan monella kuitenkin on ainakin jonkinlaista kokemusta seksuaalisesta häirinnästä - saati sitten jostain pahemmasta. Tosi hyvä, että uskalsit ottaa tän asian puheeksi, vaikka uskon ettei todellakaan ollut helppoa päätös julkaista tekstiä! Vanhatkin asiat jää herkästi kummittelemaan, jos niitä ei kunnolla käsittele ja vaikka käsittelisikin. Monet asiat nostaa ne tunteet ja ajatukset taas pintaan ja sen takia onkin tosi tärkeetä, että ihmiset puhuisivat näistä asioista. Puhumattakaan siitä, että näistä pitäisi aina tehdä myös poliisiasia!

    Mulla itselläni on kokemusta fyysisestä väkivallasta/pahoinpitelystä, jossa mua riuhdottiin niin, että vaatteet meni rikki. En mä mitään muita näkyviä vammoja saanut, kun pääsin pakoon siitä ajoissa ja lukkojen taakse piiloon. Mutta kyllä toi tilanne pyörii edelleen mielessä ja pelkään monesti tuntemattomia humalaisia miehiä, jos vähänkään käyttäydytään agressiivisesti.. Ja asiaahan ei helpottanut yhtään se, että lähipiirissä vähäteltiin koko tilannetta ja sain kuulla, että koko juttu oli mun oma vikani. Mitä se ei missään tapauksessa ollut ja onneksi sen oon kuitenkin itse koko ajan tiedostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan ollut helppo teksti kirjoittaa ja vielä vaikeampi oli julkaista se kaikkien nähtäville. Käsittämätöntä miksi itse kokee noloutta asiasta, joka ei ihan oikeasti ole oma syy?

      Poista
  2. Rohkea kirjoitus.

    Kaikki tuollaiset pitäisi saada vastuuseen teoistaan. Mutta ennen kaikkea lapset pitäisi kasvattaa kunnioittamaan omia ja toisten rajoja. Ja toki näitä asioita pitää pitää mielissä lapsuuden jälkeenkin. Ihmisten pitää ymmärtää, että ei tarkoittaa ei.

    Voimia sinulle ja kaikille muille vastaavaa läpi käyneille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ehkä tämän kokemuksen myötä osaan omalle tyttärelle entistä tarkemmin tehdä selväksi ne omat rajat, että hän välttyisi vastaavilta kokemuksilta!

      Poista
  3. Itsellä on myös ikävä kokemus juuri samaisesta tilanteesta. Jatkot, miespuolinen ystävä (jonka olin tuntenut kauan) ja aamulla herään yksin ilman housuja käytetty kondomi lattialla. Yksin menin myös nukkumaan, joten todella törkeää toimintaa. Olin silloin niin nuori, etten kehdannut sanoa kellekään mitään. Mutta tuohon oli täysin raiskaus. Edelleen puristaa rinnasta, kun ajattelen. En ole kertonut siitä kellekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pahenpaa tuo kun kyseessä ollut ystävä, johon todellakin kuvitellut voivansa luottaa :/

      Poista
  4. Ei taida olla naista, joka ei olisi jollakin tavalla kokenut seksuaalista häirintää. Kun itse olin nuori, sitä ei tunnistettu, raiskaus oli poikkeuksetta uhrin syy. Siitä sai huoran leiman otsaansa. Nykyäänkin osataan uhria syyllistää ja pahinta on se, että uhri itse syyttää itseään. Ei on ei ja siinä se raja menee, oli sitten humalassa tai ei.

    Voimia sinulle ja aina kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen, jos tuntuu ettei itse selviä asian läpikäynnissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen aika hyvin tätä saanut omassa päässäni prosessoitua ja ehkä paras päätös ikinä oli puhua tämä ääneen, sai sen möykyn sieltä rinnastaan ulos. <3

      Poista
  5. Rohkea olet! Toivottavasti kirjoitus auttaa sinua asian käsittelemisessä. Hyvä, että tällaisista asioista puhutaan. Se toivottavasti estää vastaavia tapahtumia tulevaisuudessa. Omille nuorille olemme miehen kanssa painottaneet sitä, että ketään ei saa pakottaa mihinkään, eikä heitäkään saa kukaan pakottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyllä tosiaan helpotti sitä omaa oloa jossain määrin kun julkaisi tämän kaikkien luettavaksi.

      Poista
  6. Kirjoitin aiheesta juuri myös itse. Pitkään pidin luonnoksissa ja lykkäsin tekstin julkaisua. Tuttuja tunteita nousee esiin tekstissäsi.

    VastaaPoista

Kommentoi, kysy, utele... kaikki kommentit ovat tervetulleita :)

Piercing

 Olen ikuisuuden pohtinut uutta lävistystä ja viime viikolla sitten vihdoin se toteutui - ja vieläpä kahdella eri lävistyksellä! Underground...

Luetuimmat