Nemo

Mikäli seuraat minua Instagramissa niin et ole taatusti voinut olla huomaamatta mikä pienisuuri muutos meidän elämäämme on tullut. Sydämessäni on ollut jo pidemmän aikaa koiran mentävä aukko ja kun tuo neitikin on kasvanut niin tuossa viime syksynä alkoi aika vihdoinkin tuntua otolliselta. Mielessä oli muutama rotu vaihtoehto ja aloinkin sitten syksyllä kyselemään kasvattajilta millainen tilanne pentujen suhteen heillä olisi.

Itse tykkään siitä, että kasvattaja on Joensuusta tai lähistöltä ja sen vuoksi kyselyt rajoittuivat tälle seudulle. Itse halusin varmistaa mahdollisimman hyvän alun pennulle ja sen vuoksi pidättäydyin kyselyissä vain rotujärjestöjen sivuilta löytyvissä kasvattajissa. Rotuvaihtoehtojen kanssa itselleni oli tärkeää koko sekä ennen kaikkea se, että rotu olisi perusterve. Kaikilla roduilla on omat herkkyytensä eri sairauksien suhteen, mutta tietyillä roduilla on jalostuksessa aiheutuneita ongelmia toisia enemmän. Nämä ovatkin viime aikoina olleet aika paljon esillä ja onneksi näissäkin asioissa on pientä parannusta havaittavissa, hidastahan se on.

Itse halusin tosiaan kompaktin kokoisen koiran, jota olisi kiva myös sylitellä. Alunperin jo vuosia mielessä oli jatkaa terrierien parissa, mutta sitten jostain kumman syystä aloin perehtyä enemmän villakoirien rotukuvaukseen ja mitä enemmän rodusta luin, sitä enemmän se alkoi kiinnostaa. Villakoirissa monilla voi turkinhoito olla se kynnyskysymys mutten itse kokenut mitenkään mahdottomana ajatuksena, olihan aiempikin koirani ollut trimmattava rotu. Villakoiran peruskotitrimmauksen uskoisin myös oppivan kohtuullisen helposti - ja kasvattaja onkin luvannut neuvoa tässä alulle.

Odottavan aika on pitkä, mutta onneksi tiesin jo entuudestaan ettei tämä homma ole sellainen mikä tapahtuu sormia napsauttamalla vaan sitä omaa pentua joutuu usein kuukausia odottelemaan - ellei pidempäänkin. Alkuvuodesta me sitten kuitenkin jo saatiin kuulla pentueen syntymisestä, josta yksi pentu oli vapaana. Pienemmillä roduilla on monesti myös se ettei pentuja pentueisiin tule välttämättä paljoa, tässäkin pentueessa oli vain kolme pentua joista kaksi oli jo varattuna. 

Saimme siis tämän oman ihanuutemme kotiin tuossa pari viikkoa sitten <3 Nimen kanssa on aina hurja miettiminen, mutta päädyimme jo heti alussa nimeen Nemo. Kooltaan hän oli ihan hurjan pieni alussa ja on sitä toki edelleenkin, mutta onneksi ruoka maistuu ja sitä myöten Nemo kasvaa kokoajan hurjaa vauhtia. Alussa yöllä pentu hieman ikävöi, mutta tämä vaihe meni hyvin nopeasti ohi ja nyt saamme jo yöt nukkua aivan rauhassa.  Talviaika ei ole ehkä se helpoin pennun sisäsiistiksi opettamisen kanssa, mutta uskon kyllä tämän tästä onnistuvan ja jospa ne säät kohta alkaisivat lämmetä ja lumet sulaa. Toki pennun kanssa on sitten se kaikki muukin opettelu edessä, mutta kyllä tämä pentuvaiheenkin läpikäyminen on sen kaiken vaivan arvoista.

Koirista minulla on kokemusta kohtuudella, mutta aina kaikenlaiset vinkit ja niksit ovat tarpeen ja mielenkiintoista kuunnella. Toki myös edellisestä pentukoirasta itselläni on piiiiitkä aika, joten näitä perusjuttuja on saanut hieman kertailla :D